Neuvoteltavina historialliset ratkaisut

– Kilpailukykysopimusta ei sovi vaarantaa vaatimalla hallitukselta lisäehtoja, sanoo työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja viittaa ay-järjestöjen erilaisiin vaateisiin hallituksen suuntaan. Työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelutulos kilpailukykysopimukseksi saatiin valmiiksi karkauspäivänä. Kesäkuun ensimmäisenä arvioidaan, riittääkö se haluttuun kilpailukykyloikkaan. Liittojen vastausten on oltava valmiina toukokuun viimeisenä.

– Yhteisesti sovituista aikatauluista kuuluu pitää kiinni, Jalonen painottaa.

Paraikaa käydään ala- ja liittokohtaisia sovellusneuvotteluja. Kuntasektorilla vaikeimmaksi ja työläimmäksi neuvoteltavaksi on osoittautunut neuvottelutuloksessa sovittu työajan pidennys. Pöydällä ovat kaikki kuntasektorin viisi työ- ja virkaehtosopimusta sekä lukuisat työaikajärjestelmät.

– Esitämme, että 24 tunnin lisäys vuosittaiseen työaikaan toteutetaan kokonaisina työpäivinä.

Jalonen perustelee tätä sillä, että pieniin palasiin pilkkomalla työajan lisäys ei nostaisi tuottavuutta toivotusti.

Neuvottelut ovat muiltakin osin, mm. paikallisen sopimisen suhteen, edenneet tahmeasti. Jalonen luottaa kaikkien osapuolten ymmärtävän, että kilpailukykysopimuksella haetaan vauhtia talouskasvuun.

– Tässä pyritään hyvään kehään eli luomaan työpaikkoja, lisäämään verotuloja hyvinvointipalveluihin ja vähentämään työttömyyden kuluja.

Paikallinen sopiminen turvaa työpaikkoja

Työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat helmikuussa myös paikallisen sopimisen edistämisestä.

– Paikallisen sopimisen edistämisessä kuntasektori on ollut edelläkävijä. Tämän neuvottelutuloksen kohdan soveltaminen voi olla monella muulla alalla vaikeaa, Jalonen arvioi.

Paikallisen sopimisen selviytymislauseke on Jalosen mielestä mielenkiintoinen. Sen mukaan työehtoja voidaan sopeuttaa paikallisesti, jos työnantaja joutuisi muussa tapauksessa vähentämään työvoimaa.

Hän muistuttaa, että 1990-luvulla neuvoteltiin paikallisesti määräaikaisia heikennyksiä työehtosopimuksiin, jotta pahimmasta päästiin yli.

– Säästösopimuksissa palkansaajat saivat takuut työpaikkojen pysymisestä tai lomautuskiellosta. Valitettavasti vastaavia säästösopimuksia ei ole viime aikoina pystytty tekemään.

Jalonen painottaa, että paikallisen sopimisen pitää olla kunta-alalla käytössä kaikessa laajuudessaan, ja myös työehtojen sopeuttamisen pitää olla mahdollista sopimusten antamissa rajoissa.

Kilpailuneutraliteetti säilyy

Jaloselle on tärkeää, että kuntatyönantajille vaikea pykälä eli työnantajien sosiaaliturvamaksujen alennus saatiin työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvotteluissa lopulta oikealle tolalle.

– Hallituksen esityksessä maksualennus olisi annettu vain yksityisen sektorin työnantajille. Nyt työnantajien sosiaaliturvamaksun alennus kohdistuu myös kuntatyönantajille.

Kaikkien työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen alennukset rahoitetaan julkissektorin säästöillä eli kunnille vaikutus on lähtökohtaisesti kustannusneutraali.

– Mikäli vain yksityinen sektori olisi saanut alennuksen sosiaalivakuutusmaksuihin, se olisi vääristänyt kilpailutilannetta. Kilpailuneutraliteetin säilyttäminen on oleellista varsinkin, kun sote-uudistuksessa toimintoja yhtiöitetään, Jalonen huomauttaa.

Työnantajan sosiaaliturvamaksujen, työttömyysvakuutusmaksujen ja eläkemaksujen alennukset jäävät pysyviksi.

– Tämä helpottaa myös julkisten työnantajien kilpailukykyä tulevaisuudessa.

Sopimuksen hylkääminen olisi näköalatonta

Jalonen toivoo, että neuvotteluissa pidetään pää kylmänä. Kuntatyönantaja istuu sekä keskusjärjestöpöydässä että liittopöydässä.

– Tämä on Suomen työmarkkinahistorian vaikein ratkaisu. Kun tietää, minkälainen harjoitus kilpailukykysopimuksen eteen on tehty, olisi näköalatonta hylätä se. Tämä on raskain laiva, jossa olen ollut mukana, syksyllä kymmenen vuotta Kuntatyönantajissa työskennellyt Jalonen sanoo.

Kilpailukykysopimus jää viimeiseksi keskusjärjestöjen tuloratkaisuksi. Uuden liittokohtaisen työmarkkinamallin pitäisi olla käytössä syksyllä 2017.

– Uuden ns. Suomen mallin yksityiskohtainen valmistelu alkaa vasta, kun kilpailukykysopimus on maalissa.

Uusi KT myös maakuntien työnantajaedunvalvoja

Paraikaa valmistellaan sote- ja maakuntauudistusta kovalla kiireellä. Lainvalmistelutyö on pitkällä, myös lakiluonnos kuntien ja maakuntien työnantajaedunvalvonnan järjestämisestä on loppusuoralla.

Tämä on ollut kova ja työläs edunvalvontahaaste KT:lle kilpailykykyneuvottelujen ohessa, toteaa Jalonen.

– Tärkeintä on, että lakiluonnoksen mukaan KT toimii jatkossa myös maakuntien työnantajaedunvalvojana. Sen lisäksi maakuntien ja kuntien yhtiöt voivat vapaaehtoisesti liittyä uuden KT:n jäseniksi.

– On hyvä muistaa, että maakuntien ja kuntakonsernien yhtiöt toimivat pääosin julkisella rahalla. Siksi julkisten konsernien työnantajien toimintaa on syytä koordinoida edelleenkin.

Uudistus maaliin hallitusti

Jalonen lupaa KT:lta tukea sote- ja maakuntauudistukseen valmistautumiseen ja toimeenpanoon. Muutostuen turvin halutaan saada sote- ja maakuntauudistukset maaliin ajallaan ja hallitusti, ilman työrauha- tai kustannusriskejä.

– KT:lla on tarjota kuntasektorin, tulevien maakuntien ja konserniyhtiöiden työnantajien paras työmarkkina- ja työlainsäädännön osaaminen. Vastaavaa osaamista ja asiantuntijuutta ei ole muualla, Jalonen sanoo.

Nyt tämä koko osaamisen arsenaali annetaan kaikkia vakiintuneita verkostoja myöten kuntien ja maakuntien käyttöön.

– Noin 215 000 työntekijää vaihtaa työpaikkaa, tehdään satoja liikkeenluovutuksia ja kuntayhtymiä puretaan. Se on valtavan iso urakka. Uudistuksen työvoimakustannukset ovat yli 10 miljardia euroa, Jalonen huomauttaa.

– Myös peruskunnat tarvitsevat tukea muutoksen jälkeenkin. Tässä on vuosien työ edessä.