Työaikaa vai varallaoloa?

Tuli lukea työajaksi

Korkein oikeus (KKO) arvioi ratkaisussa KKO 2015:48 oliko varallaoloksi kutsuttua aikaa pidettävä työaikana, kun palomies A:n tuli olla lähtövalmiudessa 5 minuutin kuluttua hälytyksestä.

A:ta ei ollut velvoitettu olemaan varallaoloaikana paloasemalla, mutta hänelle oli tarjottu siihen mahdollisuus, ja hän oli sitä myös käyttänyt. Työnantajan määräyksen mukaan paloauton tuli olla lähtövalmiudessa viiden minuutin kuluessa hälytyksestä.

KKO katsoo, että varallaoloaika tulee lukea työajaksi, jos työntekijä on tällöin tosiasiallisesti samalla tavalla työhön sidottu kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. KKO toteaa, että valmiusajan pituus on keskeinen lähtökohta arvioitaessa työntekijän sidonnaisuutta työhönsä. Mitä pidempi valmiusaika on, sitä enemmän arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota myös muihin seikkoihin.

KKO katsoi, että A:n on tullut olla varallaoloaikana sellaisessa valmiudessa, että paloauto on voinut lähteä tehtävään 5 minuutin kuluessa hälytyksestä. Sanotunlainen lähtövalmius ja sen edellyttämä varustus eivät siten ole tosiasiassa jättäneet A:lle mahdollisuutta oleskella muualla kuin paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Sillä seikalla, ettei A:ta ole tähän nimenomaisesti velvoitettu, ei näissä olosuhteissa ole merkitystä työhönsidonnaisuutta arvioitaessa. A:n varallaoloaika on näin ollen luettava työajaksi.

Kyse ei ollut työajasta

Ratkaisussa KKO 2015:49 KKO:n arvioitavana oli, tuliko se aika, joka L:n ja M:n oli tullut olla työnantajan tavoitettavissa työhön kutsumista varten, katsoa varallaoloajaksi vai työajaksi. Niin ikään ratkaisussa TT 2015-105 työtuomioistuimen (TT) arvioitavana oli, tuliko sairaankuljettajien varallaoloaika lukea kokonaisuudessaan työajaksi.

Ratkaisussa KKO 2015:49 L:n ja M:n oli tullut olla lähtövalmiudessa ambulanssissa 15 minuutin kuluessa hälytyksestä. Työnantaja ei ollut velvoittanut L:ää ja M:ää oleskelemaan työpaikalla varallaoloaikana, ja he olivatkin lähellä asuvina voineet oleskella myös kotonaan.

Ratkaisussaan KKO toteaa, että 15 minuutin lähtövalmiusaika on tässä asiassa tarkoittanut sitä, että L ja M eivät ole olleet pakotettuja oleskelemaan asemapaikallaan tai sen välittömässä läheisyydessä, vaan he ovat voineet liikkua ja asioida esteettä esimerkiksi kunnan keskusta-alueella. He ovat myös voineet oleskella ja levätä kotonaan. Työnantaja ei ole rajoittanut heidän varallaoloajan käyttöään muutoin kuin valmiusajan pituudella. Pelkästään 15 minuutin lähtövalmiusaikaa ei näissä oloissa voitu pitää sellaisena, että varallaoloaikaa olisi tällä perusteella pidettävä työaikana.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että hälytykset olisivat toistuneet niin tiheästi, että varallaolo olisi sen vuoksi muuttunut kokoaikaiseksi työksi. L ja M eivät siten olleet varallaoloaikaan sillä tavoin sidottuja työhönsä tai työpaikalleen, että varallaoloaikaa olisi tällä perusteella pidettävä työaikana.

Työtuomioistuimen tuomiossa 2015-105 sairaankuljettajat olivat varallaoloaikanaan voineet oleskella ja levätä kotonaan tai halutessaan liikkua ja asioida vapaasti myös kodin ulkopuolella. Sairaankuljettaja D oli voinut oleskella vanhempiensa kodissa kunnan taajamassa. Kuljettajilla oli siis KVTES III luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella.

Kun hälytysten ei näytetty myöskään toistuneen niin tiheästi, että varallaolo olisi sen vuoksi muuttunut työajaksi, sairaankuljettajien ei katsottu olleen varallaoloaikanaan sillä tavalla sidottuja työhönsä, että varallaoloaikaa olisi tullut pitää työaikana. Työtuomioistuin totesi, että asiaa ei ole arvioitava toisin siitäkään huolimatta, että työnantajan edellyttämä lähtövalmiusaika on jäänyt epäselväksi. Tosiasiallisen lähtövalmiusajan on selvitetty olleen alle 15 minuuttia.

Huomion arvoista

Kaikissa ratkaisuissa on ollut esillä lähtövalmiusajan pituus. Ratkaisussa KKO 2015:48 korkein oikeus katsoi, että 5 minuutin lähtövalmius ja sen edellyttämä varustus eivät olleet tosiasiassa jättäneet A:lle mahdollisuutta oleskella muualla kuin paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Sillä seikalla, että A:ta ei ollut tähän nimenomaisesti velvoitettu, ei ollut näissä olosuhteissa merkitystä.

Ratkaisussa KKO 2015:49 ja TT 2015-105 työntekijät olivat voineen varallaolon aikana oleskella ja levätä omassa kodissaan sekä liikkua ja asioida kodin ulkopuolella. Pelkästään 15 minuutin lähtövalmiusaikaa ei voitu pitää niissä oloissa sellaisena, että varallaoloaika olisi tällä perusteella pidettävä työaikana. TT 2015-105 esillä ollutta tilannetta ei arvioitu toisin, vaikka työnantajan edellyttämän lähtövalmiusajan todettiin jääneen epäselväksi ja tosiasiallisen lähtövalmiusajan oli selvitetty olleen alle 15 minuuttia.

Toiseksi ratkaisuissa KKO 2015:49 ja TT 2015-105 on huomiota kiinnitetty hälytysten toistuvuuteen varallaolo aikana siltä osin kun niistä on esitetty selvitystä.

Sillä, oliko varallaolo mahdollisesti haitannut työaikalain 5 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomasti työntekijöiden vapaa-ajan käyttöä, ei vaikuttanut sen arviointiin, oliko varallaolo ollut työaikaa vai ei. Arvio työajan ja varallaolon välisestä suhteesta on tehtävä kussakin tapauksessa erikseen vallitsevien tosiseikkojen perusteella.

KKO:2015:49 ja KKO:2015:48, www.finlex.fi

TT: 2015-105, www.tyotuomioistuin.fi

TN 1462-15, www.edilex.fi