Kuinka järjestää työaika yleistyöajassa?

Yleistyöaikaa noudatetaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) piirissä muun muassa lastenhoitajiin, lastentarhanopettajiin, koulunkäynninohjaajiin, siivoojiin ja ruokapalvelutyöntekijöihin.

Teknisten sopimuksen piirissä yleistyöajassa työskentelevät muun muassa kiinteistönhoitajat, työnjohtajat, ammattimiehet ja laitosmiehet.

Yleistyöaikaa tekevien täysi säännöllinen työaika on 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Se on järjestettävä niin, että vuorokautinen säännöllinen työaika ei ylitä 9 tuntia.

Voiko säännöllinen viikkotyöajan pituus vaihdella?

Säännöllinen viikkotyöaika voidaan järjestää myös niin, että se tasoittuu viikkoa pidemmän ajanjakson (työaikajakso, tasoittumisjakso) aikana keskimäärin 38 tuntiin 15 minuuttiin.

Tällainen järjestely voidaan toteuttaa työnantajan päätöksellä, jolloin työajan on tasoituttava enintään 6 viikon ajassa. Sitä pidempi aika edellyttää, että asiasta sovitaan paikallisesti joko työnantajan ja työntekijän kesken tai työnantajan ja luottamusmiehen tai pääsopijajärjestön kesken. Tällöinkin työaikajakson pituus on enintään yksi vuosi.

Säännöllisen viikkotyöajan keskimääräinen pituus ei voi paikallisella sopimuksellakaan poiketa 38 tunnista 15 minuutista.

Toiminta voi olla niin vaihtelevaa, että eri viikkoina ja työpäivinä on tarve tehdä eri määrä työtunteja. Tällöin on järkevää suunnitella säännöllinen työaika siten, että työajan pituus eri viikkoina vaihtelee, mutta useamman viikon työaikajakson aikana keskimäärin 38 tuntia 15 minuuttia ei kuitenkaan ylity.

Esimerkiksi neljän viikon työaikajakso voidaan suunnitella niin, että sen aikana työskennellään yhteensä 4 x 38,25 = 153 tuntia, jotka jakautuvat eri viikoille 45 + 43 + 33 + 32 tuntia.

Suunnittelemalla säännöllinen työaika tasoittumaan pidemmän ajan kuluessa ei synny viikoittaista ylityötä sellaisella viikolla, jolla säännöllinen työaika on pidempi kuin 38 tuntia 15 minuuttia, koska työtunteja on muuna aikana vastaavasti vähemmän. Toisaalta työvuoroluetteloon merkitty 38 tuntia 15 minuuttia lyhyempi säännöllinen työaika on kyseisen viikon ylityöraja.

Työaika voidaan järjestää tasoittuvaksi pidemmän ajan kuluessa myös työntekijän aloitteesta. Näin on usein esimerkiksi osa-aikatyössä, jos se toteutetaan siten, että työpäiviä on vähemmän kuin täydessä työajassa. Esimerkiksi kahden viikon työaikajaksossa toisella viikolla on viisi työpäivää ja toisella viikolla ei lainkaan työpäiviä.

Säännöllinen työaika suunniteltava koko jaksolle

Kun on tarve käyttää viikkoa pidempää työaikajaksoa, työaikasuunnittelun pitää olla sen mukaista. Säännöllisen työajan määrä on suunniteltava etukäteen koko työaikajakson ajaksi.

Pääsääntöisesti työvuoroluettelo, johon on merkitty työvuorot tarkoin kellonajoin, tehdään koko työaikajakson ajaksi. Tarkkojen kellonaikojen suunnittelu voi olla erittäin vaikeaa joko siitä syystä, että työaikajakso on hyvin pitkä tai siitä syystä, että työ on epäsäännöllistä. Tällöin on suunniteltava koko työaikajakson ajaksi se, montako työtuntia kullakin viikolla tehdään (tasoittumisjärjestelmä) ja jos mahdollista, merkitään myös vapaapäivät.

Työvuoroluettelo puolestaan tehdään niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista ja sen jatko suunnitellaan viimeistään viikkoa ennen edellisen päättymistä.

Työvuorosuunnittelulta edellytetään tarkkuutta, jos toiminnan kannalta on tarpeen, että säännöllinen työaika tasoitetaan viikkoa pidemmässä ajassa. Toiminnan ennustettavuus saattaa olla sitä vaikeampaa, mitä pidemmäksi ajaksi toimintaa suunnitellaan. Pitkien työaikajaksojen käyttäminen on tarkoituksenmukaista vain sellaisessa toiminnassa, jossa palvelukin suunnitellaan pitkäksi ajaksi eteenpäin, kuten esimerkiksi kouluissa.

Vuorokautinen säännöllinen työaika

Yleistyöajassa vuorokautinen säännöllinen työaika on enintään yhdeksän tuntia. Tämä tarkoittaa, että kello 00–24 väliseksi ajaksi työvuoroluetteloon voi suunnitella enintään yhdeksän tuntia työaikaa.

Vuorokautisen säännöllisen työajan vähimmäismäärästä ei ole ehdotonta määräystä, mutta työvuorot suunnitellaan vähintään neljän tunnin mittaisiksi, jos toiminnan kannalta ei ole tarvetta suunnitella lyhyempiä työvuoroja.

Vuorokautisen säännöllisen työajan pituudesta voidaan sopia toisin paikallisella sopimuksella toisin kuin viikkotyöajan keskimääräisestä pituudesta. Työnantaja voi myös paikallisesti päättää, että työvuorokausi alkaa työvuoron alkamisaikana eikä kello 00.

Työvuorot pyritään suunnittelemaan niin, että ne ovat yhtäjaksoisia lukuun ottamatta ruokailutaukoja. Jos työ (esim. kotipalvelu) toisaalta sitä edellyttää, työpäivä voidaan järjestää myös siten, että se koostuu useammasta osasta. 

Poissaolojen vaikutus

Yleistyöaikamääräyksissä ei ole sovittu poissaolojen vaikutuksesta säännöllisen työajan pituuteen. Tiedossa olevien yksittäisten poissaolopäivien, kuten esimerkiksi koulutuspäivän vaikutus työvuorosuunnitteluun on siten päätettävä paikallisesti toimintaa ja työvuoroja suunnitellessa.

Mikäli työntekijä on kokonaisen kalenteriviikon esimerkiksi lomalla taikka palkattomalla vapaalla, on luonnollista, että myös kyseisen viikon koko säännöllinen työaika jää tekemättä.

Ylityöraja on yleistyöajassa pääsääntöisesti riippumaton siitä, onko henkilölle suunniteltu poissaoloja tai sattuuko hän olemaan poissa työstä.

Yllättävien poissaolojen, kuten oman tai lapsen sairastumisen vuoksi työstä poissa olemisen vuoksi viikon säännöllinen työaika jää vajaaksi. Mikäli täydessä työajassa kyseisellä viikolla tulee tarve tehdä vajauksen verran lisää työtunteja, ne ovat säännöllistä työaikaa.

On kuitenkin huomattava, että poissaolo ei vaikuta vuorokautisen ylityön rajoihin. Mikäli jonkin työpäivän pituus ylittää 9 tuntia, tai mikäli on suunniteltu tätä lyhyempi työpäivä ja suunnitelma sekä vähintään 8 tuntia ylittyy, kysymys on vuorokautisesta ylityöstä (ks. työaikalain 18 §).

KVTES:ssa on sovittu myös eräistä sellaisista poissaoloista, jotka kestävät pääsääntöisesti vain osan työpäivää, kuten lääkärin määräämät tutkimukset. Niistä aiheutunut säännöllinen työajan vajaus vaikuttaa mahdollisen ylityön syntymiseen kuten edellä on selostettu.

Jos työntekijälle on suunniteltu annettavaksi työaikakorvauksia vapaana, niiden määrän ja ajankohdan tulee käydä ilmi työvuoroluettelosta. Mikäli työtunteja on kuitenkin tarve teettää suunniteltua enemmän, ylityötä ei synny ennen kuin tehdyt työtunnit ylittävät ylityörajan. Koska suunnitelma vapaa-aikana annettavien tuntien määrästä ei todellisuudessa toteudu,
kyseiset tunnit on annettava myöhemmin vapaana tai korvattava maksamalla rahakorvaus.

Yleistyöajassa työntekijälle on annettava työvuoron aikana vähintään puoli tuntia kestävä työaikaan kuulumaton lepoaika (ruokailutauko). Tästä määräyksestä voidaan poiketa vain sellaisissa tapauksissa, että työtehtävien laatu ei salli vähintään puolen tunnin poistumista työpaikalta tai mikäli työvuoro on enintään kuuden tunnin pituinen.

Arkipyhien vaikutus

Jokainen työaikaa lyhentävä arkipyhä alentaa yleistyöajan täyttä säännöllistä työaikaa 7 tuntia 39 minuuttia. Arkipyhän lyhennys työaikaan annetaan joko kokonaisena vapaapäivänä taikka lyhentämällä työpäivien pituutta.

Mikäli työtunteja on tarve teettää säännöllistä työaikaa enemmän, tulee antaa lisätyömääräys (ks. työaikalain 18 §). Yleistyöajassa ylityörajat eivät arkipyhän vuoksi alene.

Liukuva työaika

Mikäli yleistyöajassa on käytössä liukuva työaika, työntekijälle ei tehdä työvuoroluetteloa, johon työvuorot on merkitty tarkoin kellonajoin, vaan työntekijän on tarkoitus itse päättää työpäivänsä pituudesta liukuma-aikojen rajoissa ja työtehtävät huomioon ottaen.

Liukuvassa työajassa työntekijä voi itse päättää työpäivän alkamisesta ja päättymisestä. Pitkästäkään työvuorosta ei synny ylityötä, vaan tehdyt tunnit ovat säännöllistä työaikaa ja kartuttavat työaikasaldoa. Vastaavasti jos liukuma-aika ulottuu esimerkiksi kello 18.00 jälkeiseen aikaan, erillistä korvausta iltatyöstä ei makseta.

On syytä ottaa huomioon, että liukuva työaika edellyttää yleensä koneellista ajantarkkailua. Mikäli liukuvaa työaikaa noudatetaan osa-aikatyössä, järjestely vaatii, että myös ajantarkkailu on sen mukainen.

KVTES:n yleistyöaikaa koskevat sopimusmääräykset

• KVTES:n yleisen osa 4 §
• Työaikaluvun sopimusmääräykset
  • 3 § Työaikamääräyksistä poikkeaminen
  • 4 § Työaika, määritelmä
  • 7 § Yleistyöaika, säännöllinen työaika
  • 12 § Työpäivän yhtäjaksoisuus ja työvuoron pituus
  • 13 § Vuorokauden, työviikon ja työaikajakson alkaminen
  • 15 § 1 mom. 1. kohta, ylityörajat
  • 15 § 4 mom., vapaa-aikakorvausten toteutuminen
  • 27 § Päivittäiset lepoajat
  • 29 § Työajan tasoittumisjärjestelmä
  • 30 § Työvuoroluettelo
• Liite 15 Liukuva työaika