Ensikokemuksia jaksotyöaikauudistuksesta
Uudet KVTES:n jaksotyöaikamääräykset tulivat voimaan viime kesäkuussa. Niillä pyritään muun muassa selkeyttämään ja yksinkertaistamaan jaksotyöaikajärjestelmää ja samalla parantamaan työhyvinvointia sekä palvelutoiminnan tuloksellisuutta.
– Tähän mennessä on saatu kummankin suuntaisia kokemuksia, sanoo Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluiden henkilöstöpäällikkö Pirjo Virtanen Hatanpään sairaalalla.
– Myönteistä on muun muassa se, että uudistuksen tulo on herättänyt keskustelua muidenkin työaikamuotojen piirteistä ja soveltamisesta, muun muassa yleistyöaikaan siirtymisestä ja työaikapankkikokeiluista, ja ravistellut ajattelua vähän muutenkin. Näitä hankkeita on viety ja viedään meillä eteenpäin. Myönteistä on myös se, että jaksotyömääräysten muutosten osalta voitiin parantaa työaikakorvausten seurantaa.
Uusien jaksotyöaikamääräysten mukaan säännöllinen työaika on suunniteltava niin, että se tasoittuu kahden, kolmen tai neljän viikon pituisena työaikajaksona, ja niin sanottujen kaksoisjaksojen käytön mahdollisuus on poistettu. Neljän viikon mittaista työaikajaksoa voi käyttää vain, jos se on toiminnan kannalta tarpeen, ja neljää viikkoa pidempää työajan tasoittumisjaksoa voidaan käyttää ainoastaan, jos siitä on tehty paikallinen sopimus.
Virtanen kertoo, että käytännössä jotkin yksiköt heillä eivät ole kyenneet toimintansa luonteen vuoksi siirtymäajan puitteissa sopeuttamaan toimintaansa uudistuksen edellyttämään kahden tai kolmen viikon tasoitusjaksoon. Osa näistä yksiköistä siirtyi yleistyöaikaan, jossa kuuden viikon tasoitusjakson mahdollisuus säilyy, ja joustaminen käy helpommin. Silloin valittu työaikamuoto on palvellut toimintaa paremmin.
Uudistus selkeyttää
Selkeytymistavoitettakin on Virtasen mukaan lähestytty jonkin verran.
– Uudistus on vaatinut uudenlaista, huolellista työaikajärjestelmään perehtymistä erityisesti esimiehiltä, jotka ovat työssään tekemisissä työvuorojen suunnittelun kanssa. Se on varmasti lisännyt tietoisuutta ja ymmärrystä työvuorosuunnittelun työhyvinvointinäkökulmasta.
Työvuorojen suunnittelu on ollut toiminnan luonne huomioiden aiemminkin keskeinen tarkoitus. Uudistuksessa tätä asiaa on vielä korostettu ja selkeytetty. On kuitenkin tuloksellisuuden suhteen vielä vaikea arvioida, mikä johtuu mistäkin, kun samaan aikaan tapahtuu muitakin suuria muutoksia organisaatiossa. Yksiköiden koot ja sijoituspaikat muuttuvat, lisäksi henkilöstön rakenteessa ja vahvuudessa tapahtuu muutoksia.
Lähiesimiehiltä, jotka käytännössä suunnittelevat työvuorolistat, suunnittelu vaatii entistä suurempaa tarkkuutta, kun työaikajakso on lyhentynyt kuudesta kolmeen viikkoon. Tampereen kaupungin henkilöstöyksikön kanssa yhteistyössä on järjestetty koulutusta asianomaisille esimiehille sekä linjauksista että käytännön työajan suunnittelusta Titania-hallinnointijärjestelmällä.
Läpinäkyvyys on myönteinen seuraus
Osastonhoitaja Jukka Lehtola suunnittelee kardiologisen osaston B5:n 22 vakituisen työntekijän sekä sijaisten työvuorolistat Hatanpään sairaalassa. Hän kertoo alussa vallinneen sekavuuden jälkeen uudistuksesta seuranneen käytännössä myönteisiäkin asioita.
– Henkilöstö piti aiemmasta kuuden viikon työaikajaksosta, koska se antoi enemmän mahdollisuutta joustaa. Sitä kautta se luonnollisesti vaikutti myös työssä viihtymiseen ja jaksamiseen. Sen ongelmana oli kuitenkin, että työntekijän oli melko mahdotonta seurata omia työtuntikertymiään ja maksatuksiaan.
Uudistuksessa valitusta kolmen viikon työaikajaksosta on hyvänä seurauksena läpinäkyvyyden lisääntyminen. Uusikaan järjestelmä tietenkään estä suunnittelemasta kahta tai useampaa erillistä kolmen viikon jaksoa peräkkäin. Mahdollisia aikahyvitystunteja ei voida hyväksikäyttää ennen niiden toteumaa. Käytännössä tasaisesti kolmivuorotyötä tehtäessä kertymää kuitenkin syntyy käytettäväksi.
Työvuorolistaan suunnitellaan säännöllinen työaika, mutta ei lisä- eikä ylityötä, vaikka tarve säännöllisen työajan ylittämiselle olisi ennalta tiedossa. Vahvistetussa työvuoroluettelossa on myös eriteltävä vapaa-aikana annettavien työaikakorvausten määrä ja sijoittelu. Tavoitteena on, että työaikakirjanpito on entistä selkeämpää, jolloin mahdolliset työaikakorvaukset ovat helpommin eriteltävissä ja näin myös niiden korvaamista on helpompi seurata.
– Uudessa systeemissä on hyvää juuri se, että kun annetaan työaikahyvityksiä, järjestelmässä näkyy selkeästi, mistä hyvästä ja milloin ne on annettu. Myös suunniteltujen keskeytysten – käytännössä yleensä vuosilomien – laskeminen on tullut helpommaksi ja työntekijöillekin ymmärrettävämmäksi.
Määräyksiä, jotka koskevat poissaolon vuoksi keskeytynyttä työaikajaksoa, on karsittu. Poissaolon vaikutus säännölliseen työaikaan riippuu kuitenkin edelleen siitä, onko poissaolo eli keskeytys suunniteltu etukäteen vai ei. Vuosilomaa, sairauslomaa ym. virka- ja työvapaata pidetään ennalta suunniteltuna, jos se on suunniteltu työvuoroluetteloon viimeistään viikkoa ennen työaikajakson alkua eli samana ajankohtana kuin työvuoroluettelo viimeistään annetaan tiedoksi.
Erityisesti yötyössä työvuorojen sijoittelulla on vaikutuksia työhyvinvointiin. Työvuorojen suunnittelussa on tarkoitus kiinnittää entistä enemmän huomiota työajoista johtuvaan kuormitukseen.
Lehtola ei näe uudistuksella välttämättä suoraa yhteyttä kuormituksen vähenemiseen. Työntekijöillä on käytössään autonominen työaikasuunnittelu ja osa heistä toteuttaa hyvinkin ergonomista työaikaa suunnitellessaan työvuorojaan. Muutenkin työntekijät voivat edelleen esittää työvuorotoiveensa ja ne huomioidaan työvuorolistoja tehtäessä mahdollisuuksien mukaan.
Lähiesimiehille opiskeltavaa
Lehtola vahvistaa Virtasen näkemyksen siitä, että uudistus on vaatinut huolellista perehtymistä järjestelmään.
– Asiaan on saatu koulutusta ja saatu ohje oli selkeä, mutta siihen joutuu esimiehenä perehtymään kunnolla ja jäsentämään sitä itselleen hyvin. Suosittelen esimiehille siihen panostamista. Myös henkilöstön kanssa kannattaa huolellisesti käydä lävitse perusasiat ja perustelut muutoksille, Lehtola sanoo.
Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2014–2016 jaksotyöaikamääräykset muuttuivat 1. kesäkuuta 2015 lukien. Uusista määräyksistä on kerrottu KT:n yleiskirjeessä 10/2014, joka on luettavissa KT:n verkkosivuilla.
15.12.2015