Johtavan tai itsenäisen aseman määrittely

Kuntaliitoksen (toteutettiin vuonna 2003) jälkeen syntyi tarve harmonisoida kahden lakkautetun kunnan erilaiset työaikakorvausten maksamiskäytännöt. Toisessa kunnassa oli tehty johtavassa ja itsenäisessä asemassa olevien henkilöiden määrittelyt, mutta toisessa tätä määrittelyä ei ollut tehty. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen henkilöstöjaosto määritteli päätöksessään 16.6.2006 johtavassa ja itsenäisessä asemassa olevat viranhaltijat ja työntekijät.

Päätöstä tehtäessä ei käyty läpi yksittäisten henkilöiden työtehtäviä eikä edellytetty, että työtehtävät olisivat muuttuneet. Asiaa käsiteltiin ennen päätöksen tekemistä pääluottamusmiespalaverissa, jossa jaottelun mukainen lista hyväksyttiin.

Työtuomioistuimen mielestä käytäntöjen yhdenmukaistamista koskeva päätös oli sinänsä voitu tehdä, vaikka näiden henkilöiden työtehtävissä ei ollut tuolloin tapahtunut muutosta. Tällöinkin henkilöiden työtehtävien oli täytynyt tosiasiallisesti vastata KVTESin työaikaluvun edellytyksiä johtavasta tai itsenäisestä asemasta.

Itsenäisessä asemassa olevat

KVTESin III luvun 22 §:n soveltamisohjeen mukaan viranhaltijan/työntekijän voidaan katsoa olevan itsenäisessä asemassa, mikäli hänen tehtäviensä luonne on sellainen, ettei työajan käyttöä voida riittävän tarkasti valvoa tai työajan käytön tarkka valvonta ei ole tarkoituksenmukaista. Tällaisia viranhaltijoita ovat esimerkiksi yleensä esimiesasemassa olevat sekä sellaiset henkilöt, jotka tekevät osittain työtä virastossa ja osittain sen ulkopuolella.

Työtuomioistuin katsoi, että arvioitaessa viranhaltijan/työntekijän aseman itsenäisyyttä, olennaista on hänen tosiasiallisten työtehtäviensä luonne. Henkilötodistelun perusteella kaupungin teknisen sektorin työntekijöiden G:n, A:n ja B:n työ on ollut pääasiassa työnjohtotyötä ja työhön käytetty aika on ollut sidoksissa alaisten työaikaan. Tässä suhteessa ei ollut merkitystä sillä, että he ovat työaikansa kello 7–16 sisällä voineet itsenäisesti päättää, missä järjestyksessä he käyvät eri työpisteissä. Pelkästään se, että nämä henkilöt olivat kiertäneet työpäivän aikana niillä työmailla, joilla heidän alaisensa työskentelevät, ei tarkoittanut, että työajan käytön valvonta ei olisi heidän kohdallaan tarkoituksenmukaista.

Lakkautetun kunnan palveluksessa olleille A:lle ja B:lle on maksettu tavanomaiset työaikakorvaukset ennen vuotta 2006. Kun heidän työaikaansa on tuolloin pystytty valvomaan eikä työtehtävissä ole tapahtunut muutoksia, olisi työajan käytön valvonta työtuomioistuimen käsityksen mukaan voitu toteuttaa vuoden 2006 jälkeenkin.

Myös todistajana kuullun työnantajan edustajan mukaan työajan käytön valvonta olisi ollut mahdollista, mutta sitä ei ollut pidetty tarkoituksenmukaisena. Tuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että em. työntekijät olisivat olleet KVTESissa tarkoitetussa itsenäisessä asemassa.

Johtavassa tai siihen rinnastettavassa asemassa olevat

Varikkomestari C, verkostomestari D, käyttömestari E ja korjaustoimen rakennusmestari F olivat henkilöstöjaoston päätöksessä määritelty johtavaan tai siihen rinnastettavaan asemaan. Kyseiset henkilöt olivat virkasuhteisia tulosyksiköiden päällikköjä.

KVTESin III luvun 22 §:n soveltamisohjeen mukaan johtavassa asemassa ovat osaston, toimiston jne. päällikkönä tai vastaavantasoisessa johtotehtävässä toimivat henkilöt tai henkilöt, jotka muutoin voidaan rinnastaa päällikön tehtävässä olevaan.

Edelleen soveltamisohjeen mukaan viranhaltija/työntekijä, jonka pääasiallisena tehtävänä on johtaa tai valvoa työtä ja joka ei ota osaa tai ottaa vain tilapäisesti osaa johdettaviensa tai valvottaviensa työhön, ei pääsääntöisesti ole johtavassa asemassa.

Henkilötodistelun perusteella C:n, D:n ja E:n työ oli ollut pääasiassa työnjohtotyötä ja heidän työaikansa oli ollut sidoksissa alaisten työaikaan. Alaiset olivat olleet työntekijäasemassa olevia suoria alaisia eikä välissä ollut ollut työnjohtoporrasta.

Tulosyksiköiden päällikköinä ja työnjohtajina C:llä, D:llä ja E:llä oli ollut myös hallinnollisia tehtäviä, vaikkakin vähäisemmässä määrin eli todistelun perusteella noin 20–30 prosenttia työajasta. Pääluottamusmies H:n kertomuksen mukaan työnjohtajan normaaliin toimenkuvaan kuului noin 20 prosentin osuus hallinnollista työtä. Siten asiassa oli jäänyt näyttämättä, että C, D ja E olisivat tosiasiallisten työtehtäviensä luonteen osalta olleet johtavassa asemassa.

H:n kertomuksen perusteella korjaustoimen rakennusmestari F:n asema ja työtehtävien sisältö on poikennut muista kanteessa mainituista henkilöistä. F:n työstä oli ollut pääosa eli 80 % hallintotyötä ja työnjohtotyön määrä oli ollut vähäisempi (20 %). Lisäksi F:n alaisuudessa oli työyksikön esimiehenä toiminut sähköteknikko A. Näistä syistä F:n oli katsottava olevan johtavassa asemassa.

Työnantajalla oli ollut näyttötaakka siitä, että kanteessa tarkoitetut henkilöt ovat olleet johtavassa tai itsenäisessä asemassa. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että F:ää lukuun ottamatta muut kanteessa tarkoitetut henkilöt olisivat olleet tällaisessa asemassa. Siten kaupunki oli menetellyt KVTESin III luvun 22 §:n vastaisesti määritellessään henkilöstöjaoston päätöksellä heidät johtavassa tai itsenäisessä asemassa oleviksi. KT:n olisi viimeistään keskusneuvotteluissa pitänyt ohjeistaa kaupunkia korjaamaan virheellinen menettely, joten KT oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa