Työsuojelun tavoitteet ylös

Reilut kymmenen vuotta sitten Oulun kaupunki liittyi mukaan Nolla tapaturmaa -foorumiin. Teollisuuden käyttämään malliin ajauduttiin vähitellen. Nyt nollalinja on Oulussa käytössä kaikilla työsuojelun osa-alueilla.

– Varmaan idea lähti foorumin seminaareista tai koti- ja vapaa-ajan tapaturmien osalta yhteistyöstä Oulun yliopiston kanssa, työyhteisöpäällikkö Anne Paakkari muistelee.

Hän huomauttaa, että teollisuudessa nollalinjaa on helpompi toteuttaa, sillä selvärajaisella työpaikalla liikkuvat vain työntekijät. Julkisissa palveluissa lähtötilanne on toinen, sillä palvelut tuotetaan asiakkaiden kanssa. Silti nollalinjaa kannattaa hänestä tavoitella.

– Alkuun nollatavoitetta pidettiin kovana. Tuloksia on kuitenkin tullut, Paakkari kertoo.

– Kun katsoo meidän sairauspoissaolotilastojamme, työtapaturmista aiheutuneet poissaolot henkilövuotta kohti ovat laskeneet keskimäärin yli 7 prosenttia vuosittain. Se on hyvin paljon.

Nollalinja kaikille osa-alueille

Fyysisen ympäristön lisäksi nolla tapaturmaa -ajattelua on laajennettu muuhunkin eli jaksamiseen, päihderiippuvuuteen, työstä aiheutuviin sairauspoissaoloihin ja väkivalta- ja häirintätapauksiin. Lakisääteisten velvoitteiden hoitamisessa on linjana nolla poikkeamaa.

Paakkari muistuttaa työtapaturmapyramidista, jossa yhtä kuolemaan johtanutta tapaturmaa vastaa 600 vaaratilannetta.

– Kun vaaratilanteita karsitaan, tapaturmien määräkin vähenee, hän toteaa.

– Pitää ennakoida niin, ettei tule tapaturmia, kuolemia tai työkyvyttömyyseläkkeitä. Sama ajattelu pätee, oli työyhteisön haitallinen kuormitus mitä tahansa. Jos kyse on epäasiallisesta kohtelusta, emme voi ajatella siinäkään muuta tavoitetta kuin nolla tapausta.

Tärkeintä on Paakkarin mukaan pitää huolta toimivan työyhteisön peruspalikoista. Kun perusasiat ovat kunnossa ja niitä seurataan, yllätyksiä ei helposti satu.

– Kun korjaa tilanteen ennen ensimmäisiä oireita, ollaan oikealla tiellä. Korjausmekanismeja löytyy esimerkiksi työturvallisuuslaista. Jos esimerkiksi työnantaja saa tiedon työntekijän haitallisesta kuormittumisesta, työntekijän työtaakka pitää arvioida uudelleen.

Yhteiset toimintaohjeet

Työpaikat ovat hyvin erilaisia, joten samanlaisia tuloksia työtapaturmien tai sairauspoissaolojen vähentämisessä ei voi odottaa.

Paakkari toteaa, että joillakin työpaikoilla ollaan jatkuvasti tekemisissä vaativien asiakkaiden kanssa, toisissa tehdään vuorotyötä ja kolmansissa siistiä sisätyötä.

– Meillä konsernipalveluissa ei ole ollut yhtään työpaikkatapaturmaa moneen vuoteen, ja meitä on yli 150 henkeä.

Hyvät tulokset eivät Paakkarin mukaan johdu vain nollalinjasta, vaan tulosten eteen on tehty muutakin.

Työpaikoille on laadittu yhteiset toimintaohjeet yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Oppaissa kerrotaan menetelmistä mm. sairauspoissaolojen hallitsemiseen ja niiden pitkittymisen ehkäisemiseksi. Vastaavat oppaat on tehty väkivaltatilanteita, fyysistä työsuojelua ja työhön paluuta varten sekä päihdehaittojen ehkäisemiseksi ja työuupumuksen tunnistamiseksi. Esimiehet ovat kiitelleet oppaita.

– Toimintaohjeita on myös räätälöity työpaikkojen tarpeiden mukaan. Jos on vain yksi ohje kaupungin 13 000 työntekijälle, se ei välttämättä sovi kenellekään. Pitää keskustella, miten toimitaan omassa työyhteisössä.

Paakkari kertoo, että toimialoilla on ollut omia kampanjoita ja kilpailuja työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Yksi työkaluista on työturvallisuushavaintokortti, johon kirjataan puute tapaympäristössä tai läheltä piti -tilanne, mitä tehtiin ja mitä pitäisi vielä tehdä. Teollisuudesta kopioitu pahvinen kortti toimii nykyisin lähinnä muistilappuna, sillä kirjaukset voi tehdä suoraan nettiin.

– Saamme näistä tärkeää tietoa tilastointia varten. Vielä tärkeämpää on, että esimies ja työsuojelutoimijat saavat heti tiedon tapahtuneesta ja pystyvät vaikuttamaan tilanteeseen. Eniten ilmoituksia tulee väkivalta- ja uhkatilanteista.

Hoitotyössä voidaan reagoida heti, jos huomataan turvallisuuden heikentyneen.

Ennakointia ja räätälöintiä

Oulu on ryhtynyt yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa räätälöimään työtä siten, että siihen pystyy, vaikka työkyky olisi alentunut. Hankkeessa kehitettiin työkyvyn ohjausta. Yksi herättäjä olivat varhe-maksut.

– Yksiköille on parempi pitää töissä vaikka kahta osittain työkykyistä kuin päästää heidät eläkkeelle ja ottaa uusi tilalle. Tästä tulee varmasti vielä työpaikoilla keskustelua, Paakkari arvioi.

Työpaikalla sattuvien tapaturmien lisäksi työnantaja on kiinnittänyt huomiota myös työmatkalla sattuviin tapaturmiin. Talviaikana kännykkään tilattavat liukkaan kävely- ja pyöräilykelin varoitukset ovat tarpeen, samoin kaupungin osittainen satsaus pyöräilijöiden nastarenkaisiin.

– Seuraavaksi pitäisi pohtia, kuinka saataisiin vähennettyä työntekijöiden vapaa-ajalla sattuvia tapaturmia. Niistä aiheutuu enemmän sairauspoissaoloja kuin työpaikka- ja työmatkatapaturmista yhteensä.

Hyvä alku oli, kun yksi kaupungin liikelaitoksista antoi yhtenä kesänä työntekijöilleen ennen lomia lahjaksi viiltosuojahansikkaat, jotta puiden sahaaminen sujuisi turvallisemmin.

Työkalut työpaikan mukaan

Seuraavaksi on tarkoitus kehittää työsuojelua siten, että keskiössä on työpaikka. Paakkari tähdentää, että kaiken ulkopuolelta tulevan ohjeistuksen ja tuen pitää vahvistaa työyhteisöjen toimintakykyä.

Arjen haasteet kohdataan nimenomaan työpaikoilla, ja siksi työsuojelun rakennelmaa pitää katsoa  työpaikan tarpeiden mukaan. Eri toimijoiden ohjeiden tulee olla yhdenmukaiset.

Yksi muutoksista koskee tietojärjestelmiä. Yhteiset järjestelmät ovat vastanneet työpaikkojen tarpeita vain osittain. Paakkari huomauttaa, että työkalut ovat ensisijassa työpaikkoja ja esimiehiä varten.

– Tietojärjestelmät valitaan työpaikan ominaislaadun perusteella. Kun työpaikalla on toimivat työkalut, niitä käytetään. Hallinnolle riittää, että pystymme seuraamaan tilannetta yleisellä tasolla.