Työelämän kehittäminen
2
/2014

Teksti: Pirjo Tuusa
Kuva: Matti Immonen

Urapolut näkyviksi

Henkilöstösuunnitelma tulisi kunnassa nostaa samalle tasolle kuin toiminta- ja taloussuunnitelma, projektipäällikkö Sirpa Sivonen toivoo. Osaamisen vaatimukset muuttuvat nopeasti. Kuntien pitäisikin ennakoida tulevia osaamistarpeita ja tunnistaa tarpeettomaksi käyvä osaaminen. Työntekijöille kannattaisi kehittää näkyviä urapolkuja tulevaisuutta varten.

Sirpa Sivonen

Osaamisen ennakointi kuntapalveluissa -hanke päättyi helmikuun 2014 lopussa. Yhtenä tavoitteena oli nostaa henkilöstön osaamiskysymykset taloussuunnittelun rinnalle johtamisessa ja päätöksenteossa.

– Kehitimme kunta-alalle soveltuvia osaamisen ennakointimenetelmiä ja halusimme lisätä tietämystä osaamisen ennakoinnin merkityksestä, Sirpa Sivonen kertoo.

Osaamisen ennakointi kuulostaa käsitteenä byrokraattiselta, mutta tavoite on arkinen ja konkreettinen.

– Kunnalla pitäisi olla osaavaa työvoimaa niin nykyisin kuin tulevaisuudessakin. Tulevaisuutta ei pystytä ennustamaan, mutta muutoksia voidaan ennakoida jo väestörakennetietojenkin perusteella. Osaamisen ennakoinnissa ajatuksena on, ettei kunta vain ajelehdi, vaan pyrkii ja pystyy vaikuttamaan tulevankin henkilöstönsä osaamiseen.

– Tärkeää on luoda ja ylläpitää toimivat yhteydet koulutusorganisaatioihin ja maakuntaliittoihin. Kuntien pitää osallistua esimerkiksi koulutuksen järjestäjien neuvottelukuntien toimintaan, Sivonen sanoo.

Työpaikan tarpeet tutuiksi kouluttajille

Kuntien pitää huolehtia siitä, että oppilaitoksista valmistuu lähihoitajia ja insinöörejä, jotka osaavat kuntatyössä tarvittavat taidot. Koulutussisältöjen tulee vastata kuntien tarpeita.

– Kunnan pitää tietää ja kertoa, mitä me oikein haluamme ja tarvitsemme, Sivonen toteaa.

Tarpeista on kerrottava koulutuksen suunnittelijoille. Alueelliseen yhteistyöhön osallistuminen koulutuksenjärjestäjien ja maakuntaliittojen kanssa on ehkä tärkein askel.

Kunnassa kannattaa pohtia, mitä tiedossa olevat muutosilmiöt vaikuttavat henkilöstön osaamistarpeisiin. Muutosilmiöitä ovat esimerkiksi ikääntyvien määrän kasvu, yksilökeskeisyyden korostuminen, talouden tiukkeneminen ja palvelutuotannon ulkoistaminen.

Ikääntyvien määrän kasvu merkitsee, että kotona asumista tukevaa osaamista on parannettava ja monipuolistettava. Yksilökeskeisyyden korostuminen aiheuttaa paineita henkilökohtaisen asiakaspalvelun kohentamiseen, joko kasvokkain tai netissä.

Talouden tiukentuminen kääntää katseet tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen. Palvelujen ulkoistamisesta seuraa hankinta- ja kilpailutusosaamisen kysynnän kasvu.

Vuorovaikutusta ja verkosto-osaamista

Tulevaisuutta kunta-alalla leimaavat projektin mukaan monimuotoistuvat palveluprosessit, uudistuva johtaminen ja asiakaslähtöinen palvelukulttuuri.

Palveluprosesseissa tarvitaan kokonaisuuksien hallintaa, soveltamiskykyä, vuorovaikutus- ja verkosto-osaamista, hankintaosaamista sekä ihmis- ja asiakasymmärrystä.

Uudistuvassa johtamisessa korostuvat merkityksen luominen, läsnäolon voima, verkosto-osaaminen, strategiaosaaminen ja ihmisosaaminen.

Asiakaslähtöisessä palvelukulttuurissa on selvityksen mukaan useita näkökohtia. Työntekijän pitää esimerkiksi osata hahmottaa palvelukokonaisuus ja oma rooli siinä.

Asiakkaan omavastuisuus lisääntyy ja palveluja on kyettävä tuottamaan yhteistoiminnassa asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa. Kuntaosaajan on uskallettava irrottautua perinteisestä virastomaisesta palvelujen tuottamisesta.

Poistuva osaaminen tunnistettava ajoissa

Kunnan on tunnistettava poistuva ja tarpeettomaksi käyvä osaaminen riittävän ajoissa. Monessa yksityisyrityksessä tämä merkitsisi tunnistetulle potkuja, mutta kunnassa kannattaa Sivosen mukaan noudattaa toisenlaisia oppeja.

– Oy Suomi Ab:ltä loppuu työvoima, jos joudumme maksamaan sekä työttömyyskorvauksia että kärsimään työvoimapulasta samaan aikaan. Viisaat yrityksetkin jo tunnistavat tämän. Pian kilpaillaan työvoimasta ja siitä on siis pidettävä kiinni, hän toteaa.

Koulutussuunnitelmia tarvitaan esimerkiksi toimistotyössä. Jos työ näyttää muuttuvan tai loppuvan, työntekijälle on tehtävä koulutussuunnitelma uutta työtulevaisuutta varten.

– Jokaisella on oikeus mielekkääseen työhön, Sivonen toteaa. Työntekijöille on kehitettävä urapolkuja, vaikka tiukat kelpoisuusehdot tekevät työn äärimmäisen haastavaksi.

– Urapolut pitää tehdä mahdollisiksi ja näkyviksi. On mahdollistettava se, että hoiva-avustajasta tulee lähihoitaja ja lähihoitajasta sairaanhoitaja tai että sairaanhoitaja voi kouluttautua röntgen- tai laboratoriohoitajaksi.

Urapolkujen näkyvyys ja selkeys tukee Sivosen mukaan kiinnittymistä kuntatyöhön. Vaikka monikaan nuori ei haaveile vuosikymmenistä samassa työssä, voi uran tehdä saman työnantajan palveluksessa erilaisissa töissä. Urapolkuja pitää olla.

Monipuolisten urapolkujen aikaansaaminen edellyttää kunnalta tiivistä yhteistyötä kouluttajien kanssa. Oppilaitosten on taivuttava tukemaan monipuolistuvaa työelämää, jossa tarvitaan lisä-, muuntoja täydennyskoulutusta.

17.4.2014