Paikallinen sopiminen

Työnantajan ja henkilöstön välisen yhteistoiminnan järjestäminen kunnissa ja kuntayhtymissä perustuu kunta-alan yhteistoimintalakiin. Yhteistoiminnan osapuolia ovat kunta työnantajana ja sen palveluksessa oleva henkilöstö, jonka edustajina toimivat luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu tai muu henkilöstön edustaja. Jokaisessa kunnassa on lisäksi oltava yhteistoimintaelin.

Kunta-alan yhteistoimintalain tarkoitus on edistää yhteistoimintaa kunnissa ja mahdollistaa henkilöstön osallistumisen kunnan toiminnan kehittämiseen ja antaa henkilöstölle mahdollisuus vaikuttaa omaa työtään ja työyhteisöään koskevien päätösten valmisteluun. Lain on tarkoitus myös edistää kuntien palvelutuotannon tuloksellisuutta sekä henkilöstön työelämän laatua.

Yhteistoimintamenettelyssä on ainakin käsiteltävä

• asiat, jotka koskevat henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavia muutoksia työn organisoinnissa, kunnan palvelurakenteessa, kuntajaossa tai kuntien välisessä yhteistyössä.
• taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvia irtisanomisia, lomauttamisia ja osa-aikaistamisia.
• palvelujen uudelleen järjestämisen periaatteita, jos asialla voi olla henkilöstövaikutuksia, kuten ulkopuolisen työvoiman käyttöä tai liikkeen luovutusta.

Mikäli kunnan talousarvioehdotuksessa edellytetään toimenpiteitä, joiden toteuttaminen todennäköisesti aiheuttaa useita tai koko henkilöstöä koskevia lomautuksia tai useita henkilöitä koskevia irtisanomisia, toimenpiteitä on käsiteltävä yhteistoimintamenettelyssä ennen kuin kunnanhallitus tekee valtuustolle lopullisen talousarvioehdotuksen.

Passiivisuus neuvotteluissa ei ole yt-lain hengen mukaista

Työnantajan on lain mukaan neuvoteltava ennen asian ratkaisua yhteistoiminnan hengessä yksimielisyyden saavuttamiseksi asian perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista.

Aitoon yhteistoimintaan kuuluu myös vaihtoehtoisten sopeutustoimenpiteiden läpikäynti ja ratkaisujen etsiminen niistä. Henkilöstöjärjestöjen passiivisuus neuvotteluissa ja vaatimukset kunnallisveron korottamisesta eivät täytä lain tarkoitusta. KT on saanut kuntatyönantajilta viestiä siitä, että henkilöstöjärjestöt torjuvat säännönmukaisesti työnantajien tarjoamat vaihtoehtoiset toimet, joilla vältyttäisiin irtisanomisilta ja lomauttamisilta.

Irtisanomiset, lomauttamiset tai osa-aikaistamiset ovat työnantajan yksipuolisia ja viimesijaisia toimia. Niille on esitettävä yhteistoimintaneuvotteluissa yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa myös vaihtoehtoja.

Työnantajan on esitettävä paikallista sopimista

KT Kuntatyönantajat suosittaa, että yt-menettelyn yhteydessä työnantajan on ehdotettava myös palvelussuhteen ehtojen huonontamista vaihtoehtona tai osittaisena vaihtoehtona työnantajan yksipuolisille keinoille eli lomauttamiselle, osa-aikaistamiselle tai irtisanomiselle.

Työnantajan on harkintansa mukaan tehtävä selkeä esitys tai tuoda valmis paikallisen sopimuksen luonnos mukaan neuvotteluihin. Tästä ehdotuksesta pitää myös kertoa henkilöstölle, jotta henkilöstö voi myös itse arvioida eri vaihtoehtoja ja tehdä omat johtopäätöksensä.

Mikäli paikallinen työ- ja virkaehtosopimus säästötoimenpiteistä saadaan aikaan, työnantaja voi sen vastineeksi pidättäytyä viimesijaisista keinoista eli osa-aikaistamisista, lomautuksista ja irtisanomisista taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla määrätyksi ajanjaksoksi.

Jos paikallisia säästösopimuksia ei saada aikaan tai sopimukset koskevat vain osaa henkilöstöstä, työnantaja joutuu turvautumaan yksipuolisiin säästötoimenpiteisiin paikallisen sopimuksen ulkopuolelle jääneiden osalta.

Palkansaajajärjestöt suhtautuvat nykyään paikallisiin palvelussuhteen ehtoja koskeviin säästösopimuksiin nihkeästi. Talousvaikeuksissa olevalle työnantajalle ei siten jää käyttöön kuin viimesijaiset keinot.

Menoja kuriin paikallisesti sopien

Kunta-alan sopimusjärjestelmä mahdollistaa paikallisen virka- ja työehtosopimuksen tekemisen pääsopimuksen mukaisesti, mikäli työnantajalla on paikallisista erityisolosuhteista aiheutuva perusteltu syy. Paikallisten erityisolosuhteiden arviointi tehdään paikallisella tasolla. Paikallisten sopimusten hyväksyttäminen keskustasolla ei ole paikallista sopimista koskevan kunta-alan pääsopimuksenhengen mukaista.

Tällä hetkellä useat pääsopijajärjestöt kieltävät kaavamaisesti paikallisilta toimijoiltaan palvelussuhteen ehtojen heikentämistä koskevat paikalliset sopimukset. KT toivoo kuitenkin edelleen paikallisella tasolla löytyvän arviointikykyä ja että työnantajan taloudellisen tilanteen edellyttämiä paikallisia sopimuksia saadaan aikaan.

Kunta-alan yhteistoimintalain ja kunta-alan pääsopimuksen hengen mukaisesti sekä pääsopijajärjestöt että työnantaja tekevät yhdessä paikalliset ratkaisut kuntatyönantajan taloudellisen tilanteen helpottamiseksi. Tällaisen ratkaisun tulee voida sisältää myös palvelussuhteen ehtojen määräaikaisia tai pysyviä huononnuksia. Työnantajan yksipuoliset keinot kuten osa-aikaistaminen, lomauttaminen ja irtisanomiset taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla tulevat vasta tämän jälkeen.

On selvää, että kuntatalouden tasapainottamiseksi pidemmällä aikajänteellä tarvitaan myös muita säästökeinoja sekä rakenteellisia että toimintatapoihin kohdistuvia uudistuksia.

Mitä yhteistoiminta on?

• Yhteistoiminta on henkilöstön kuulemista.
• Yhteistoiminta on asian perusteiden selvittämistä.
• Yhteistoiminta on asian vaikutusten läpikäyntiä.
• Yhteistoiminta on vaihtoehtoisten toimenpiteiden etsimistä.
• Yhteistoiminta on neuvottelua yksimielisyyden saavuttamiseksi valmisteilla olevasta asiasta.

MUTTA

Yhteistoiminta EI ole yhteistä päätöksentekoa, vaan päätökset tekee työnantaja oman harkintansa mukaan ja niissä toimielimissä, joissa ne muutenkin tehtäisiin.