Yhteistoiminta kannattaa rakennemuutoksissa

Hämeenlinnassa tehtiin vuoden 2009 alussa kuntaliitos, josta tuli yhdeksän kuntatyönantajan yhteenliittymä. Kaupunkiin liitettiin Lammin, Hauhon, Tuuloksen, Kalvolan ja Rengon kunnat. Pakettiin kuuluivat myös kahden puretun kansanterveystyön kuntayhtymän tehtävät ja maatalouslomittajat koko maakunnasta.

Hämeenlinnan henkilöstöjohtaja Raija Hätinen kuvaa organisaatioiden liitosprosessia onnistuneeksi ja väittää tietävänsä syynkin siihen.

– Pääsimme tekemään rakennemuutoksia ajoissa, koska panostimme jo vuodesta 2006 alkaen perusteelliseen yhteistoimintamalliin henkilöstön kanssa.

Hämeenlinnassa ryhdyttiin Hätisen mukaan jo hyvissä ajoin pohtimaan ja kokoamaan asioita, jotka pitäisi selvittää ja sovittaa yhteen ennen kuntaliitoksen toteutumista. Listalla olivat esimerkiksi henkilöstön sijoittuminen uuteen organisaatioon, henkilöstön palkat, nimikkeet ja kelpoisuusehdot.

– Johtajat nimitettiin vuoden 2008 keväällä ja he lähtivät tavallaan johtamaan uutta organisaatiota jo etukäteen. Kaikki muutkin tiesivät hyvissä ajoin ennalta, missä he työskentelevät ja mikä heidän tehtävänsä organisaatiossa on vuoden 2009 alusta lukien.

Tämä tarkoitti Hätisen mukaan kahden vuoden jatkuvia yhteistoimintaneuvotteluja 35 pääluottamusmiehen kanssa.

– Vedin niitä joka kuukausi. Se oli valtava urakka, mutta siinä auttoi se, että työtä tehtiin yhteistoiminnassa ja henkilöstöä kuullen. Aika on ilmainen konsultti.

Kuntaliitos oli Hätisen mukaan pikkujuttu, koska liitoskunnat olivat pieniä.

– Muutimme samassa yhteydessä koko organisaatiorakenteen ja toimintatavan. Siirryimme tilaaja-tuottaja-ajattelun mukaiseen sopimusohjausmalliin ja elinkaarimallin mukaisiin palvelurakenteisiin.

Organisaatiouudistus oli oikeastaan suurempi juttu kuin itse kuntaliitos.

Yhteistyö lisäsi työhyvinvointia

Kun Hämeenlinnassa ryhdyttiin tai ryhdytään tekemään palvelurakennemuutoksia, toteutetaan ne yhteistoiminnallisella prosessijohtamismallilla.

– Kuntaliitoksen jälkeenkin meillä on ollut jatkuvasti muutoksia ja niihin liittyviä yt-neuvotteluja. Kun henkilöstö pääsee olemaan mukana rakennemuutoksissa, esimerkiksi laitosten lakkauttamisissa, se lisää Hätisen mukaan työhyvinvointia. Hyvinvoinnin lisäämisen ansiosta Hämeenlinnassa on saatu hyviä kokemuksia myös työkyvyttömyyskustannusten laskemisesta.

– Kahdeksan verrokkikunnan rinnalla työkyvyttömyyskustannuksemme ovat suhteessa palkkasummaan pienemmät kuin niissä. Meillä on myös hyvä, jalkautettu aktiivisen tuen malli, jolla sairauspoissaolotkin on saatu vähenemään.

Rahallinen hyöty tästä on Hätisen mukaan ollut kaupungille miljoonia euroja vuodessa.

– Meillä on asetettu selkeät tavoitteet työkykyjohtamiselle ja työkyvyn seurannalle. Yhteistoiminta henkilöstöjärjestöjen kanssa toimii näissä asioissa hyvin.

Hätinen uskoo, että varhaiseläkekustannuksiakin saadaan laskettua, vaikka kuntaliitoksen vaikutuksia vielä sulatellaan.

– Kuntaliitoskunnissa nämä kustannukset ovat olleet vanhaa Hämeenlinnaa suuremmat.

Tuottavuusohjelma tuotti säästöjä

Kuntaliitoksen jälkeen Hämeenlinnaan tehtiin tuottavuusohjelma vuosille 2009–2012 ja sen jälkeen tuloksellisuussopimus henkilöstöjärjestöjen kanssa vuosille 2012–2013. Paketilla saavutettiin tavoitetta suuremmat säästöt.

– Tuottavuusohjelman tavoite oli alun perin 12 miljoonan säästö, mutta lopulta saimme säästöä 16,7 miljoonaa euroa.

Hätinen kertoo tehdyn sopimuksen tavoitelleen alun perin henkilöstön eläköitymisen tuomia säästöjä.

– Havaitsimme kuitenkin jo vuoden 2009 lopussa, että tehtävien täyttämättä jättämisellä ei tehtäisi miljoonia. Ainakin se olisi ollut hyvin sattumanvaraista.

Vasta vuonna 2010 tehty palvelu- ja hankintastrategia alkoi tuottaa tuloksellisuustavoitteiden mukaisia säästöjä.

– Vähensimme työvoimaa 187 henkilötyövuoden verran, mikä toi 8,3 miljoonan euron säästöt. Työkyvyttömyyskustannusten alentamisella saatiin säästöä 0,4 miljoonaa euroa.

Muut palvelurakenteisin tehdyt muutokset toivat Hätisen mukaan noin kahdeksan miljoonan euron tuottavuushyödyt.

– Monta laitosta lakkautettiin, ikäihmisten palveluista vähennettiin ympärivuorokautista hoivaa ja kevennettiin hoivarakenteita. Vanhainkodeista siirryttiin palveluasumiseen.

Myös omaisten ja järjestöjen aktivointia ja henkisen hyvinvoinnin avopalveluita vahvistettiin.

Ulkoistaminenkin toi säästöjä

Säästöjä haettiin myös lasten ja nuorten palveluista.

Viisi kaksiopettajaista koulua ja yksi lukio lopetettiin. Tuntijaossa mentiin valtakunnalliseen minimiin. Nuorisopalvelut siirrettiin kouluille ja nuorisotiloista luovuttiin.

Varhaiskasvatuksessa siirryttiin pienistä yksiköistä runkopäiväkoteihin. Päiväkotien täyttö- ja käyttöasteita kasvatettiin. Varhaiskasvatuksen vuosilomia keskitettiin koulujen loma-aikoihin.

Esimerkiksi lastensuojelun sijoitusmäärät vähenivät, kun avopalveluita vahvistettiin ja niiden rinnalle kehitettiin sähköisiä palveluita.

Hätisen mukaan kaupunki myös supisti omaa tuotantoaan ja otti rinnalle yksityisiä tuottajia.

– Osaulkoistamisilla saimme palvelut halvemmilla hinnoilla.