Kuinka käydä paikallisia neuvotteluja?

Kunta-alan sopimuksiin sisältyvästä tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmän käyttöönotosta tai arviointijärjestelmän muuttamisesta neuvotellaan paikallisesti. Paikallisesti on hyvä ratkaista myös tehtävien vaativuuden arviointia ja arviointijärjestelmää koskevat soveltamiskysymykset.

Tavoitteena on, että henkilökohtaisen lisän perusteista on mahdollisimman laaja yksimielisyys työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen kesken. Työntekijöiden työsuorituksen arvioinnin ja henkilökohtaisen lisän maksamisen perusteista neuvotellaan henkilöstön edustajien kanssa.

Tulospalkkion tavoitteena on henkilöstön sitoutuminen tulokselliseen toimintaan. Jos tulospalkkiojärjestelmää ja tulospalkkion käyttöönottamista on alustavasti valmisteltu, asia käsitellään henkilöstön edustajien kanssa.

Kertapalkkion maksamisperusteet, jos palkkiota käytetään yleisesti, on tarkoituksenmukaista selvittää yhteisesti henkilöstön edustajien kanssa.

Mikäli työnantaja käyttää yleisesti rekrytointilisää, lisän maksamisperusteet selvitetään henkilöstön edustajien kanssa.

Neuvotteluista pidettävä pöytäkirjaa

Kirjallisen vaatimuksen paikallisneuvottelujen käymisestä tekee joku paikallisen neuvottelutoiminnan osapuolista. Neuvottelut on aloitettava määräajassa tai osapuolten sopimassa ajassa.

Yleensä neuvotteluissa on työnantajan edustaja neuvottelujen puheenjohtajana ja muita mahdollisia työnantajan edustajia sekä sihteeri. Järjestö nimeää omat edustajansa neuvotteluihin.

Työnantajan edustajan, joka toimii neuvotteluissa puheenjohtajana, tulee huolehtia, että neuvotteluista laaditaan pöytäkirja mahdollisimman nopeasti neuvottelujen päätyttyä, jotta neuvottelut ovat vielä kaikkien osapuolten tuoreessa muistissa. Pöytäkirjassa on yksilöitävä riittävästi neuvottelun kohteena oleva asia ja siitä on ilmettävä osapuolten kanta perusteluineen. Pöytäkirjan laatimisesta ja tarkistamisesta sovitaan neuvottelun alussa.

Ennen neuvottelujen aloittamista työnantajan edustajat tekevät valmistelutyötä, jotta työnantajan tietämät erimielisyyteen liittyvät seikat tulevat neuvotteluissa riittävän selkeästi esille.

Tavoitteenahan tulisi olla, että paikalliset neuvottelut päättyvät yksimielisinä, johon neuvottelujen osapuolet pyrkivät hyvällä ja luottamuksellisella neuvottelukulttuurilla. Yksimielisyyden saavuttamista edistää se, että osapuolia kuullaan tasavertaisesti ja halutaan ymmärtää eri neuvotteluosapuolia.

Joskus käy niin, että asiasta ei tunnuta pääsevän paikallisella tasolla osapuolten hyväksymään ratkaisuun. Tällaisessa tilanteessa on suositeltavaa, että paikallisesti sovitaan vielä yhdestä neuvottelukerrasta, jossa vielä haetaan yksimielisyyttä kaikkien osapuolten kesken.

Jollei tässäkään neuvottelussa päästä yksimielisyyteen, neuvottelut päättyvät erimielisenä. Tällöin molempien osapuolten on hyvä varmistaa, että paikallisneuvottelupöytäkirjan kirjaukset ovat ymmärrettäviä ja pöytäkirjan liitteenä ovat asiaan liittyvät asiakirjat. Tästä on hyötyä mahdollisen keskusneuvottelun osapuolille. Keskusneuvottelut käydään KT:n ja asianomaisen pääsopijajärjestön kesken.

Paikallisesta järjestelyerästä neuvotteleminen

Sopimusalakohtaisessa allekirjoituspöytäkirjassa on yleensä määräykset liittyen paikalliseen järjestelyerään ja sen neuvottelumenettelyyn.

Neuvottelujen osapuolina ovat asianomainen kunnallinen viranomainen ja pääsopijajärjestöjen edustajat. Yleensä työnantajan taholta on mukana työnantajan edustaja neuvottelujen puheenjohtajana ja muita mahdollisia työnantajan edustajia sekä sihteeri. Järjestöt nimeävät omat edustajansa neuvotteluihin.

Neuvottelut kannattaa käynnistää ajoissa. Työnantajan edustajan tulee selvittää itselleen, milloin järjestelyerät on oltava maksussa ja suunnitella neuvottelujen aikataulu sen mukaisesti, että neuvottelutulos ja tarvittavat hallinnolliset päätökset saadaan aikaiseksi ajoissa. Jos näyttää siltä, että maksuunpanosta myöhästytään, niin viivästymisestä ja sen seurausvaikutuksista on sovittava ajoissa järjestelyerää koskevissa neuvotteluissa.

Ennen neuvottelujen aloittamista työnantaja miettii työnantajan neuvottelutavoitteet. Yleensä neuvotellaan järjestelyerän käytöstä tehtävän vaativuuden arviointiin perustuvasta tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistamisesta sekä henkilökohtaisiin lisiin käytettävän paikallisen järjestelyerän suuruudesta. Sopimusalakohtaisessa allekirjoituspöytäkirjassa olevat kohdentamislausekkeisiin on syytä aina tutustua huolellisesti.

Neuvottelujen alussa todetaan käytettävissä olevan järjestelyerän euromääräinen suuruus. Samalla sovitaan, miten lasketaan järjestelyerän kohdentamisen kustannusvaikutus. Jos järjestelyerä lasketaan euromääräisenä kokonaisansioiden tai varsinaisten palkkojen palkkasummasta, ei tätä eurosummaa voida siirtää sellaisenaan tehtäväkohtaisiin palkkoihin tai henkilökohtaisiin lisiin. Tällöin jäisi ottamatta huomioon korotusten heijastus työaikakorvauksiin ja muihin ns. automaattisiin eli prosentuaalisiin lisiin ja kokonaiskustannusvaikutus ylittyisi.

Hyvään paikalliseen neuvottelukulttuuriin kuuluu, että työnantaja tekee ehdotuksen kohdentamisesta ja myös järjestöjen edustajilla on mahdollisuus tehdä ehdotuksensa järjestelyerän kohdentamisesta. Työnantajan edustajien on hyvä muistaa, että neuvotteluissa on tarkoituksena antaa henkilöstölle tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus. Tavoitteenahan on, että paikalliset neuvottelut päättyvät yksimielisinä. Neuvotteluissa on jokaisen osapuolen tehtävänä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan yksimielisyyteen.

Neuvotteluista laaditaan pöytäkirja, josta käy ilmi osapuolten näkemykset mahdollisine perusteluineen. Pöytäkirja tarkistetaan sovitulla tavalla. Jollei neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen, työnantaja päättää paikallisen järjestelyerän käytöstä tehtäväkohtaisten palkkojen korotuksiin ja henkilökohtaisiin lisiin tai vastaaviin korotuksiin.