EU-tuki työsopimuksen määräaikaisuuden perusteena

Henkilö A oli työskennellyt työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskus) palveluksessa vuosina 2000–2006 lähes keskeytyksettä kahdeksassa määräaikaisessa työsuhteessa. Henkilö A:n palkkaukseen käytetyt varat oli saatu osittain Euroopan aluekehitysrahastosta teknisenä tukena.

Henkilö A:n työtehtävät olivat olleet luonteeltaan TE-keskuksen tavanomaiseen ja pysyvään toimintaan liittyneitä samankaltaisia yleisiä toimistotehtäviä. Kyse oli siitä, muodostiko EU-tuen käyttö tehtävän palkkaukseen perustellun syyn tehdä määräaikaisia työsopimuksia.

Ratkaisussaan korkein oikeus päätyi viranomaisten (TEM ja virkamieslautakunta) näkemyksestä täysin poikkeavaan tulkintaan EU:n rakennerahaston tukivarojen merkityksestä määräaikaisten työsuhteiden käytölle.

EU:n asetuksen N:o 448/2004 mukaan EU:n rakennerahastoista saatavia varoja voidaan käyttää sekä vakinaisen että määräaikaisen henkilöstön palkkamenoihin asetuksessa määrätyin edellytyksin. Asetuksen 2.2. kohdassa edellytetään tilapäisten tehtävien suorittamisen päättymistä tukipäätöksen viimeisenä tukipäivänä. Tämä lausuma ei ollut velvoittanut TE-keskusta solmimaan A:n työsopimuksia määräaikaisina.

Korkeimman oikeuden mielestä ELY-keskuksen esittämä tulkinta oli ristiriidassa määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (neuvoston direktiivi 1999/70/EY) tavoitteiden kanssa. Puitesopimuksessa on väärinkäytöksiä estävänä toimenpiteenä mainittu jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön otetut perusteet määräaikaisen työsopimuksen uudistamista varten.

ELY-keskuksen oikeutta määräaikaisten työsopimusten tekemiseen oli siten arvioitava työsopimuslain työsopimuksen määräaikaisuutta koskevan sääntelyn pohjalta.

Rahoituksen epävarmuus määräaikaisuuden perusteena

Määräaikaisten työsopimusten solmimiseen ei lähtökohtaisesti ole perusteltua syytä, jos työvoiman tarve on pysyvä. KKO:n ratkaisukäytännössä on kuitenkin todettu, että työvoiman palkkaamiseen käytettävissä olevan rahoituksen epävarmuus voi joissakin tapauksissa oikeuttaa määräaikaisten työsopimusten käyttämiseen, vaikka työlle itselleen olisi nähtävissä pysyvä tarve (KKO 2011:73 ja 2010:11).

Rahoituksen epävarmuus ei kuitenkaan sellaisenaan solmimaan määräaikaisia työsuhteita, sillä esimerkiksi julkisen työnantajan talousarvion vahvistamista vuosittain ei ole pidetty tällaisena perusteena, vaikka työn rahoitus olikin varmistunut vasta talousarvion vahvistamisen jälkeen (KKO 1993:70). Tilannetta voidaan arvioida toisin, jos talousarviossa esimerkiksi on osoitettu määräraha johonkin määräaikaiseen työhön tai jos kyse on jäljellä olevien talousarvion määrärahojen käyttämisestä jonkin työn teettämiseen.

Kun työ on projektiluonteista

Ennakkoratkaisussa KKO 2011:73 oli kyse työntekijästä, joka oli työskennellyt useita vuosia kuntayhtymän palveluksessa tutkimushoitajana pitkäaikaisiksi tarkoitetuissa tutkimusprojekteissa. Niiden jatkuminen oli perustunut vuosittain saatavaan ulkopuoliseen rahoitukseen.

Perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen käyttämiseen voi tällaisessa tapauksessa johtua työn projektiluontoisuudesta eli työn tiedetään valmistuvan kohtuullisen lyhyen ja arvioitavissa olevan ajan kuluessa.

Myös työvoiman tarpeen lakkaaminen, jos työn edellytyksenä oleva ulkopuolinen rahoitus loppuu, voi oikeuttaa työn teettämiseen määräaikaisia työsopimuksia käyttäen. Tulkinnassa pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, kohdistuuko työvoiman tarpeen pysyvyyteen muunlaisia uhkia kuin ne uhat, jotka tyypillisesti liittyvät työn jatkuvuuteen toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa.

Työtehtävät eivät liittyneet EU-projektiin

Saadun selvityksen mukaan henkilö A:n työtehtävät olivat liittyneet osaksi EU:n rakennerahasto-ohjelman toteuttamiseen, mutta hän ei ole työskennellyt yksittäisiä projekteja koskevissa tehtävissä. Hänen työtehtävänsä eivät olleet kuuluneet myöskään unionirahoitteisten projektien hallinnoinnin alaan.

Henkilö A:n työtehtävät olivat pääosin olleet luonteeltaan TE-keskuksen tavanomaiseen ja pysyvään toimintaan liittyneitä samankaltaisia yleisiä toimistotehtäviä. Tällaisia työtehtäviä TE-keskuksen oli tullut teettää riippumatta palkkaukseen käytettävien varojen alkuperäisestä lähteestä.

Henkilö A oli työskennellyt vastaavissa työtehtävissä jo ennen kyseisiä määräaikaisia työsopimuksia, eivätkä nämä työtehtävät loppuneet hänen työsuhteensa päättämisen jälkeen. Lisäksi ELY-keskuksessa oli käynnissä uusi EU:n rahoittama ohjelmakausi vuosille 2007–2013.

Ei perusteltua syytä solmia määräaikaista työsopimusta

Henkilö A:n palkkaukseen oli käytetty Euroopan aluekehitysrahastosta teknisenä tukena saatuja varoja, joiden käyttö oli ollut riippuvainen varojen käyttötarkoituksesta. Rakennerahaston ohjelmakausi oli ollut seitsemän vuotta, mutta rahoituksen saaminen TE-keskukselle oli varmistunut vuodeksi kerrallaan.

KKO:n mielestä palkkauksen kytkennällä mainittuun rahoitukseen ei kuitenkaan ollut ollut merkitystä henkilö A:n työn luonteeseen. Julkisena työnantajana TE-keskuksella oli ollut riittävät mahdollisuudet arvioida palkkamenoihinsa saatavaa rahoitusta ja henkilö A:n vastuualueella olevien pysyväisluonteisten töiden teettämistä pitkäjänteisesti, vaikka osa rahoituksesta oli tullut EU:n rahastoista ehdollisena ja määräaikaisena. Henkilö A:n kanssa oli noin seitsemän vuoden aikana tehty peräkkäiset määräaikaiset työsopimukset samoihin tehtäviin, mikä myös viittasi pysyvään työn tarpeeseen.

Näillä perusteilla KKO katsoi alempien tuomioistuimien tavoin, ettei TE-keskuksella ollut ollut työsopimuslaissa tarkoitettua perusteltua syytä solmia A:n kanssa määräaikaisia työsopimuksia.

KKO:2012:2 (11.1.2012)