Tuottavuus ei yksin kuvaa palvelujen onnistumista

Mitä on kuntatuottavuus valtakunnan tasolla?

Tuottavuus ei riitä yksinään kuvaamaan kunnallisten palvelujen onnistumista valtakunnan tasolla. Sen rinnalle tarvitaan laatua ja vaikuttavuutta kuvaavia mittareita ja tunnuslukuja. Tästä vallitsee kunta-alan tuottavuuden tutkijoiden kesken yksimielisyys.

Tuottavuutta on kuitenkin mitattava riittävän luotettavilla mittareilla, jotka antavat oikean kuvan toiminnasta. Yksinomaan tuottavuutta tarkastelemalla ei voi tehdä johtopäätöksiä tai uudistuksia, vaan asiakkaan tilassa tapahtuva muutos on otettava aina huomioon. Tuotoksen mittaaminen pelkästään suoritteilla ohjaa väärin silloin, kun tavoitteena on palvelutarpeen vähentäminen, kuten esim. ennaltaehkäisevässä työssä. Kuntaliitto ja VATT ovat kehittäneet laadun ja vaikuttavuuden huomioon ottavaa kuntatuottavuuden mittaamistapaa, joka kertoisi tulevaisuudessa hyvinvointituottavuudesta.

Tilastokeskus on seurannut kuntien tuottavuutta pitkään. Tilastokeskuksen mittaaminen lähtee kansantalouden kirjanpidosta makrotasolla, jolloin mitataan vain teknistaloudellista
tuottavuuden osaa. Tuloksetkin pitää tulkita tästä näkökulmasta. Tilastokeskuksen lähestymistapa on makrotasolla ja se palvelee yleistä tilastotarvetta, mutta ei huomioi
yhteiskunnallisia tavoitteita. Tämä mittaustapa ei sovellu mikro- tai kuntatasolle. Palkitsemisen perusteena tarvitaan mikrotason mittareita ja kunnan toiminnan ohjaamisessa paikallisen toimintaympäristön tarpeista johdettuja organisaatiotason mittareita.

Mitä on palvelujärjestelmän tuottavuus kuntatasolla?

Näkökulmaksi voidaan ottaa myös palvelujärjestelmän tuottavuus. Tällöin vaikuttavuudella on keskeinen rooli palvelutuotannon tavoitteistossa. Järjestelmätason tuottavuus korostaa
asiakasnäkökulmaa ja palveluiden vaikutuksia suoritteiden sijaan. Sillä tarkoitetaan palveluprosessiin osallistuvien organisaatioiden yhteisten resurssien käytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Johtamisen haasteena on tuottavuustietoisuuden parantaminen. Se on toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua, jossa määritellään yhteiset tavoitteet, yhteen sovitetaan palvelutuotanto ja huomioidaan asiakas- ja henkilöstönäkökulmat.

Kohti kestävää tuottavuutta henkilöstönäkökulman avulla

Tuloksellisuutta voidaan parantaa palkitsemisen avulla. Motivoiva palkitseminen edellyttää toimivaa suorituksen johtamista, jossa on yhteisymmärrys siitä, mihin organisaatio on menossa, mitä tavoitellaan ja miten mitataan sekä miten oma toiminta tukee tavoitteita.

Menettelytapojen oikeudenmukaisuus jaon oikeudenmukaisuuden rinnalla vaikuttaa paljon palkkatyytyväisyyteen, sitoutumiseen ja motivaatioon. Suorituksen kokonaisarviointi on usein myös parempi ratkaisu kuin suuri joukko itsenäisiä mittareita. Kokonaispalkitsemisessa palkkaus on yksi palkitseminen muoto, etuuksien, kehittymisen ja työympäristön ohella.

Toiminnan tavoitteiden ymmärtäminen konsernitasolta aina työyhteisön toimintaan asti on tärkeä edellytys sekä tuloksellisuudelle että työhyvinvoinnille. Kestävän tuottavuuskehityksen merkitys kasvaa, kun pyritään pidentämään työuria ja varmistamaan
henkilöstön saatavuutta.

Vertaileva kehittämisote avuksi palvelutuotannon moninaistuessa

Monituottaja-malleihin siirtyminen edellyttää yhtenäisiä palvelutuottajien arviointikriteerejä, vuorovaikutteisia arviointitapoja palvelujen kilpailuttamiseen, ohjaukseen ja kehittämiseen sekä palvelutuottajien suorituskyvyn kokonaisvaltaista arviointia.

Ratkaiseeko yksityistäminen kuntatuottavuuden? VTT:n tutkimuksen mukaan yksityisen ja kunnan oman palvelutuotannon välillä ei ollut eroja laadun tai taloudellisuuden suhteen. Keskeiset erot palvelutuottajien kesken aiheutuivat strategisista päätöksistä, erilaisista organisatorisista ratkaisuista ja johtamisratkaisuista sekä tilojen toimivuudesta.

Artikkeli on yhteenvetoa kunta-alan pääsopijajärjestöjen tuloksellisuuskampanjan elokuussa 2011 järjestämästä asiantuntijaseminaarista.